Eurooppalaisessa Grand Hôtelien historiassa kansainvälisyys lomittuu paikalliseen, mistä syntyy vetävä tarina. Ylellisissä hotelleissa viihtyivät niin menneen aikakauden aristokraatit ja vanha yläluokka kuin myös uuden epookin voimahahmot, karismaattiset teollisuuspatruunat, professorit, kauppiaat ja yrittäjät sekä uusien vapaiden ammattien edustajat, arkkitehdit, insinöörit, pankkiirit, toimittajat ja lakimiehet. Johtavan ryhmän, kaupunkien porvariston, läsnäolo korostui. Kulttuurisilauksen hotelleihin toivat löytöretkeilijät ja onnenonkijat sekä boheemit ja taiteilijat, joista useat löysivät tiensä hotellien ravintoloihin ja kahviloihin. Tätä yleisöä tavoiteltiin marraskuussa 1887, kun Kämp avasi ovensa Helsingissä:

Hôtel Kämp, Helsingissä, Pohjois-Esplanadinkatu 29, kaupungin keskustassa. Hotellissa on 80 komeasti sisustettua huonetta 2 markasta korkeampiin hintoihin. (Jokaisessa huoneessa on tamburi ja makuuhuone). Ravintola, juhlasali, ruokasaleja, lukuhuone, kylpyhuoneita, elevatori ja telefoneja löytyy. Kaikkia kieliä puhutaan. Hotellin Omnibussi noutaa matkustajia rautatien asemalta ja höyrylaivoista. Helsingissä 1 p. Marrask. 1887. Carl Kämp

Uusi Suometar 1.11.1887

Varaslähtö hotellin toimintaan otettiin jo lokakuussa 1887, kun ravintolasalin ovet avattiin kauppias ja rouva V. Grashoffille. Kauppias oli tehnyt mallikkaita Singer-ompelukonekauppoja ja juhlisti tapahtumaa 60 vieraansa kanssa. Kaksi päivää myöhemmin Svenska Kvinnoförbundet järjesti Kämpin tiloissa basaarin. Itse avajaisjuhlasta tuli suuri seurapiiritapahtuma, jonka tunnelmia Hufvudstadsbladet välitti seuraavana päivänä:

”Hotelli Kämp vihittiin käyttöönsä eilen. Hra K. Kämp oli kutsunut juhlaan noin 400 henkeä, ja osoitti järjestelyillään – kaikki sen itse asiassa jo tiesivätkin – olevansa pääkaupungin maineikkain juhlamestari. Oli mukava ja miellyttävä ilta, vaikka kaikki tietävät, että näin suuren kutsuvierasjoukon viihdyttäminen on vaativa tehtävä. Kaikki tilaisuuteen osallistuneet voivat vakuuttaa, että ilta oli poikkeuksellisen onnistunut. Ei liikaa väkeä, ei epäjärjestystä, ei huonoa palvelua, vaan kaikkea oli tarjolla yltäkylläisesti – samppanjaa kaadettiin ruhtinaallisesti ja muukin tarjoilu oli sen mukaista.

Juhla alkoi tervehdyspuheella, jonka hra Kämpin puolesta piti kirjakauppias Beijer. Sen jälkeen juhla jatkui pari tuntia oloissamme merkittävän tilavassa juhlakerroksessa. Kello 12 vieraat siirtyivät ruokasaliin, jossa tarjoiltiin viettelevän herkullinen ateria. Sen jälkeen hra Kämp kohotti ensimmäisen tervehdyksen kunnallisneuvos F. W. Grönqvistille, joka oli rakennuttanut talon ja oli sen omistaja. Hra Beijer luki sen jälkeen tilaisuuteen saapuneita sähkösanomia, joita ystävät ja tutut olivat lähettäneet niin koti- kuin ulkomailtakin —— onnitellakseen hra Kämpiä tämän suuryrityksen johdosta.

Tämän jälkeen hra Beijer luovutti hra Kämpille suuren hopeapokaalin, jonka ystävät Pietarista olivat lähettäneet lahjaksi. Sitten hra Kämpille ja tämän yritykselle osoittivat puheensa muun muassa oikeuspormestari O. Palmgren, korostaen hankkeen merkittävyyttä pääkaupungille. Viimeiseksi puhui ylilääkäri C. L. Lindeqvist arkkitehti Th. Höijerille, joka oli vastannut hotellin rakennuspiirustuksista ja oli myös lahjoittanut Helsingille useita komeita rakennuksia. Boolimaljan äärellä kohotettiin vielä useita tervehdyksiä, ja riemukas juhla jatkui myöhään yöhön."

Hufvudstadsbladet 30.10.1887

Lehterillä soitti orkesteri, ja mieskuoro lauloi. Hotelli avattiin yleisölle 1. päivänä marraskuuta 1887, jolloin tarjoiltiin juhlapäivällinen musiikin säestyksellä. Carl Kämp järjesti omalle väelle juhlat heti avajaisten jälkeen, mikä noteerattiin pääkaupungin lehdissä: 

”Aamiaispäivälliset antoivat toissapäivänä hra K. Kämp uudessa hotellissaan rakennustyössä olleille työmiehille ja työnjohtajille. Kemuissa oli lähes 100 henkeä.” 

Uusi Suometar 1.11.1887

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.