Vuonna 1927 Kämp vietti 40-vuotisjuhliaan. Markkinoinnissa korostettiin hotellin luonnollista roolia Suomen ykkösmajatalona, jopa yhdenvertaisena suurten maailmankaupunkien vastaavien hotellien kanssa. Keski-ikään päässeen Kämpin vaiheita muisteltiin pienin historiikein, muistelmin, kaskuin, lehtijutuin ja haastatteluin, ja siihen liitettiin lukuisia kaupunkikulttuurisia tunnuksia. Oli muodostunut kaksi Kämp-myyttiä ja tietty tapa kirjoittaa hotellin historiaa. Toinen myytti piti sisällään ajatuksen kuolemattomasta Kämpistä, jolla oli keskeinen asema pääkaupungin elämässä ja helsinkiläisyleisön tietoisuudessa. Toisessa myytissä vaalittiin ideaa Kämpistä elinkeinoelämän kohtaamispaikkana.

Kansallisen historiakirjoituksen tapaan Kämpin historian nähtiin kietoutuvan hotellin johtajiin. Aikaisempien johtajien elämä ja saavutukset kirjattiin tarkasti lehtijuttuihin ja hotellin 50-vuotishistoriikkiin 1937. Sankarijohtajat Kämp, Gummesson, Lundblad ja Weman – puolisoita unohtamatta – nostettiin kukin ansioineen etusijalle. He jakoivat sankariroolin yhdessä arkkitehti Höijerin ja kunnallisneuvos Grönqvistin kanssa. Nostalgisissa historiikeissa ja lehtiartikkeleissa, joiden kirjoittajat kuuluivat epäilemättä Kämpin kantavieraisiin, käytiin läpi Kämpin onnellisia aikoja (ravintoloiden remontit, varieteen vaiheet) ja ankaria vaiheita (1900-luvun poliittinen liikehdintä, kevät 1918) sekä talon useita uudistuksia ja kunnostuksia.

Matkailijayhdistyksen Suomen hotellit -kirjasessa (1934) Kämpin kohdalle on merkitty kaikki mukavuudet: se oli edelleen Helsingin suurimpia hotelleja 80 huoneellaan ja 110 vuoteellaan, tai kuten erillisessä ilmoituksessa neljällä kielellä todettiin informatiivisesti, ”huoneita kylmine ja lämpimine vesineen, omine puh. alk. Smk. 30:—”. Hotellissa tarjottiin ruokaa lähes vuorokauden ympäriinsä: aamiaista (15 mk), lounasta (20mk), päivällistä (15 mk) ja illallista (20 mk). Wemanin aikana Kämp oli jatkuvien uudistusten kohteena. Matkustajakerroksia uusittiin ja nykyaikaistettiin, keittiötä ja talouskerrosta korjattiin ja varustettiin ajanmukaisin teknisin apuvälinein. Pienempiä korjaustöitä, uudistuksia, kunnostuksia ja muutoksia tehtiin puolivuosisataisessa hotellissa lähes vuosittain. Maine säilyi, sillä 50-vuotisjulkaisussa voitiin ylpeillä: 

”Kämp onkin säilynyt yleisön suosiossa. Sen matkustajakirjoja lehteillessään tarkkailija kiinnittää huomionsa sarakkeissa alinomaan esiintyviin kuuluisuuksiin – kenraaleista Ernst Linder ja Maxime Weygand alkaen Charles Lindberghiin ja Sonja Henieen asti. Ja ravintolassa tapaa aina tunnettuja henkilöitä elämän eri aloilta.”

Charles Lindbergh ja tämän puoliso yöpyivät syyskuussa 1933 Kämpissä, ja seuraavana aamuna moni odotti hotellin ulkopuolella toiveikkaana nähdäkseen edes vilauksen aikansa supersankarista. Lindbergh oli noussut maailmanmaineeseen lennettyään välilaskuttoman lennon Atlantin yli vuonna 1927. Lento kesti noin 33,5 tuntia. Helsinkiin Lindberghit tulivat Aero Oy:n kutsusta, sillä lentäjältä haluttiin kysyä mielipidettä Helsingin ensimmäisen kansainvälisen lentokentän sijoituspaikasta. Lindbergh ehdotti Tuomarinkylän aluetta, mutta kaupunki päätti perustaa kentän Tattarisuolle Malmille.

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.