“Urhea pieni Suomi” ja sen taistelu isoa Neuvostoliittoa vastaan nousi marras-joulukuussa 1939 kaikkialla maailman lehdistössä uutiseksi. Elettiin alkavan suursodan aikaa, ja Suomi joutui sen osapuoleksi. Suomen viralliset sotatiedotteet julkaistiin joka ilta kello 20, ja ne luettiin tarkasti sana sanalta Kämpin lehdistöhuoneessa. Sotakirjeenvaihtajat välittivät maailmalle kuvaa sankarillisesta, urheasta ja patrioottisesta Suomen kansasta, mikä oli pienelle maalle tärkeä propagandaetu. Suomi oli Euroopan David, joka taisteli Goljatia, Neuvostoliittoa vastaan, ja se sai hetkeksi koko läntisen maailman sympatiat osakseen. Samalla korostui toimittajien oma sankarillisuus, eli heidän rohkeutensa raportoida kylmästä, talvisesta pohjoisen maasta. Eräät vierailivat jopa taistelualueiden tuntumassa, mutta merkittävin osa kirjeenvaihtajista kävi Suomen talvista sotaa Kämpin pommisuojaksi muutetussa baarissa. Se oli jykevillä puupölkyillä vahvistettu väestönsuojaksi. Peräseinällä oli baaritiski, jonka takana baarimestarit sekoittivat asiakkailleen juomia. 

Asiakkaita riitti sota-ajasta huolimatta, tai juuri sen vuoksi. Kämpin Baarista oli tullut suomalaistoimittajien, ulkoministeriön väen ja muiden kaupungin tunnettujen kasvojen tapaamispaikka. Lehtimiesten lisäksi Kämpiin saapuivat muutkin tiedon- ja virikkeentarpeessa olleet helsinkiläiset. 

Kun sotatilanne eskaloitui joulukuussa 1939, Suomen hallitus päätti järjestää vastaanoton Kämpissä 22-vuotisen valtiollisen itsenäisyyden kunniaksi. Presidentin vastaanottoa ei nyt pidetty, mutta hallituksen iltatilaisuuteen kutsuttiin diplomaattikuntaa, ulkomaisia kirjeenvaihtajia sekä politiikan johtohenkilöitä. Kämp tarjosi talon, tilat, henkilökunnan ja astiaston muttei pystynyt vastaamaan tarjoilusta. Ulkoministeri ja osuusliike Elannon pääjohtaja Väinö Tanner, otti kahvikutsujen järjestelyt hoitaakseen. Tanner antoi ministeriöstä ohjeet Elannolle, ja pian nähtiin, kuinka eläkkeellä olevia tarjoilijoita ja kondiittoreita saapui hotelliin apuun. Kutsut juhliin välitettiin suureksi osaksi suullisesti lähettien avulla. Poikkeusoloissa asuksi suositeltiin arkipukua, eikä kukaan tullut paikalle frakissa tai smokissa. Opetusministeri Uuno Hannula herätti asullaan huomiota. Hänellä oli yllään harmaa villapaita ja punavartiset saappaat. ”Tämä on minun arkiasuni”, sanoi Hannula Tannerille, joka meni hiljaiseksi katsoessaan ministerikollegansa vaatepartta. Tilaisuus sujui hyvin, sillä vieraat näyttivät viihtyvän, ainakin velvollisuudesta. Korkeat vieraat nauttivat sota-ajan tarjoomuksista kaasunaamarit käden ulottuvilla.

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.