Hotel Kämp oli ehtinyt toimia jo usean vuosikymmenen ajan ja ollut todistajana Suomen historian parhaille ja huonoimmillekin vuosille. Itse hotellirakennuskin alkoi jo ikääntyä. Vuonna 1961 Kansallis-Osake-Pankki ilmoitti kiinnostuksensa rakentaa uusi moderni toimistorakennus Hotel Kämpin paikalle. Purkutöitä vastaan nousi huomattavaa kansan liikehdintää ja suunnitelma jakoi mielipiteitä koko kaupungissa. Hotelli ja ravintola irtisanottiin pariinkin otteeseen, mutta toiminta jatkui aina kevääseen 1965 saakka. Lopullisesti vuokrasopimus päättyi helmikuussa 1965, ja Kämpin viimeistä iltaa vietettiin 31.3.1965. Luksushotellin vetovoima tuntui kuihtuessaankin. Hotelliaula oli muutettu ravintolaksi, ja kaikkialla oli sellainen tungos, ettei yhtään tuolia ollut vapaana. Jono kadulle oli jatkuva, ja nuoret asiakkaat pyrkivät väen väkisin baariin. Portaikossa kävi yhtämittainen vaellus, monet kanta-asiakkaat ja henkilökunnan edustajat antoivat haastatteluja lehdille. Tyylikäs hovimestari, paroni Wladimir Mensbier, poseerasi viimeisissä yhteiskuvissa tuttujen vieraiden kanssa ja huokaisi: "Ensimmäisen kerran aion nyt pitää pitkän kesäloman!" Viimeisenä iltana kirjattiin ylös kauniita muistoja ja eron haikeutta.

 Tunnelma oli silti toiveikas: uuden pienemmän Kämpin avajaisia valmistauduttiin pitämään parin vuoden kuluttua. Osa huonekaluista ja ravintolaesineistöstä oli varastoitu, osa oli huutokaupattu jo paikan päällä. Tunnettu helsinkiläinen kulttuurikirjailija Aarni Krohn, eräs Kämpin purkamisen vastustajista, on muistellut viimeisen illan tunnelmia seuraavasti:

"Kämpin lopettajaiset olivat haikeat. Niitä oli edeltänyt huutokauppa, mutta minä sain ostettua sitä ennen tunnetun odotushuoneen sekretäärin, jossa oli välilevyllä erotettu kaksi kirjoitustilaa. Se on kotonani. Lopettajaiset olivat aprillipäivän aattona ja kestivät aamuyön tunneille. Siellä laulettiin; orkesteri soitti vuosisadan vaihteen säveliä ja [kirjailija] Matti Kurjensaari kulki ympäriinsä merkiten muistiin vaikutelmia ja henkilöitä ja olo oli haikea. Monet ostivat muistoksi puntin tunnettuja Kämpin sinietikettisiä tulitikkuaskeja. Ja pieni jousiorkesteri soitti eteisessä Musettia Sibeliuksen Kuningas Kristian II:sta: 'Minä menen Kämpiin takaisin, takaisin, takaisin, takaisin...' Kaikki olivat varmoja, että Kämp avataan uudelleen..."

HRRKM, 1981

Uusi toimistotalo saatiin valmiiksi 1969 ja KOP:n pääkonttori toimi siinä vuoteen 1997 saakka. Helsinkiläisten onneksi Hotel Kämp aloitti kuitenkin toimintansa uudestaan vuonna 1999.

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.