"Onnen tavoittelu" ja yksilöllinen itsensä toteuttaminen alkoivat 1990-luvulla leimata ihmisten elämää. Taiteiden yöhön kiteytyi aikakauden murros – ilmiön analysoijat puhuivat karnevalistisesta uusyhteisöllisyydestä. Pääosin Esplanadien varrelle sijoittunut "yö” muutti julkisten tilojen käyttöä, katuelämää, lupamenettelyä ja koko kaupungin tunnelmaa. Kaupunkikulttuuripuheeseen tuli 1990-luvulla uudenlainen eurooppalainen kaiku. Avainsanoja olivat rakennetun kulttuuriperinnön arvostaminen, julkisten tilojen viihtyisyys ja kaupunkilaisten itsensä tuottama urbaani yhteisöllisyys.

Tähän kulttuurimurrokseen osui uuden Hotel Kämpin avaaminen toukokuussa 1999, kun Kansallis-Osake-Pankin ja Yhdyspankin fuusiosta syntynyt Merita Pankki muutti talon takaisin viiden tähden loistohotelliksi, jota operoi amerikkalainen Starwood-ketju. Vaikka hotelli oli upouusi, vanhan Kämpin tunnukset olivat jälleen läsnä. Pohjoisesplanadin uushotellia markkinoitiin ylellisenä, kansainvälisenä ja kosmopoliittisena - ikään kuin hotellitoiminnassa ei olisi mitään taukoa ollutkaan. Menneisyyden ja nykyisyyden parisuhde oli entistä ehompi, sillä uudisrakennuksessa yhdisteltiin perinteistä eurooppalaista ja yläluokkaista tyylitajua ja modernia teknologiaa sekä ylellisiä materiaaleja ja traditionaalista, laadukasta palvelutasoa.

Kämpin palauttamista hotellikäyttöön oli valmisteltu jo muutama vuosi 1990-luvun puolivälissä. ”Kylmä sota" oli päättynyt, Neuvostoliitto oli romahtanut ja Suomi alkoi toipua lamasta. Suomen liittyminen Euroopan unioniin joudutti kansallisen politiikan, kulttuurin ja elinkeinoelämän kansainvälistymistä ja henkisen ilmapiirin "eurooppalaistumista”.

Myyttinen Kämp-menneisyys ja globaali makumaailma lomittuivat, kun kokonaisuutta alettiin toteuttaa. ”Hotellin huonekalujen tyyleissä on muistumia monista Suomen historian vaiheista”, kuvaili sisustussuunnittelusta vastaavan EAA Internationalin toimitusjohtaja Julian M. Reed myöhemmin Helsingin lehdille ja mainitsi esimerkkinä ravintolan tammisen lattian, josta oli tehty kopio uuteen rakennukseen. Valokuvia katsottiin tarkasti, kun seinäfriisejä maalattiin ja mahonkipaneeleita kiillotettiin. Kopiot taiteilija Wetterstrandin alkuperäisistä kattomaalauksista palautettiin koristamaan juhlatilaa. Vanhasta peilisalista otettiin mallia kattokruunuihin, ja pääravintolan tuolit olivat jäljennöksiä Kämpin istuimista. Peilisalista haluttiin uusi Ylä-Kämp, ja se suunniteltiin 120 hengen tilaisuuksia silmällä pitäen. Sali somistettiin entiseen loistoonsa myös suurten peilien avulla. Alaravintolan lisäksi hotelliin oli tulossa brasserie-tyyppinen ravintola sekä aulabaari. Pääravintolassa (The Restaurant Kämp) historiaa henki näkymä Esplanadille, ja kevyemmän, Kluuvikadulle avautuvan ravintolan nimi oli CK's Brasserie, jolla viitattiin alkuperäisen hotellin perustajaan Carl Kämpiin.

Kuten jo 1880-luvulla, myös 110 vuotta myöhemmin Kämpin moderni tyyli edusti tinkimätöntä ylellistä kansainvälistä hotellilaatua. Huonekaluja teetettiin Italiassa, Suomessa, Espanjassa ja Britanniassa. Hotellihuoneet (osa niistä oli Deluxe) sävytettiin lämpimän keltaisiksi, ja sisääntuloaulaan maalattiin punaista ja kultaa. Hotellin pääsisäänkäynti oli nyt Kluuvikadun puolella, ja kolmen kerroksen korkuinen aulatila päättyi kupoliin, josta päivänvalo tulvi sisälle. Hotellihuoneiden sisustuksessa käytettiin lehtien mukaan korkealaatuisia materiaaleja ja hienostuneita yksityiskohtia, kuten lasimaljakoita ja porsliinia". Uuteen hotelliin tuli 179 huonetta ja The Bar yhdistettynä kirjastoon. Laatulisää saatiin kuudesta Junior-sviitistä ja ylellisestä Mannerheim-sviitistä (258m²). "Viime mainitusta tulee Euroopan komein", kehaisi Reed kuvatessaan huoneistoa, johon kuului salonki, kirjasto, sauna, kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja pukuhuone, ruokasali, olohuone sekä pieni keittiö, jonne ateriat toimitettiin alhaalta. Maailmankuulun suunnittelijan Oscar de la Rentan uusi partavesi löytyi sviitin kylpyhuoneesta.

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.